[undine: the elemental being of water]

31. toukokuuta 2014

Lehtimaja

Vanha kirjahylly lojui osissa lattialla, seinää vasten. Uusi kirjahylly (sekin kyllä vanha) oli koottu, hyllylevyt paikallaan, pyyhitty pölyistä. Kirjat kohosivat kuin pisan kaltevat tornit lattialla, odottivat hyllyille pääsyä.

Joskus minulla oli ollut sääntö; jokaisessa kodin huoneessa oli oltava kirjoja, ja ne piti olla "käden ulottuvilla", eli paikassa johon silmä eksyi, käsi kurotti, ajatus lennähti.

Liian pitkäksi aikaa huojuva kirjahyllynrotisko oli kuitenkin hylätty eteisen syvennykseen (koska se oli kirjahyllyn kokoinen, koska huojuvuuden saattoi estää tukemalla hyllynreunan syvennystä vasten... huonoja syitä molemmat.).

En ollut nimittäin aikanaan ostellut antikvariaateista kauniita vanhoja runokirjoja, tai kirjakaupasta vastapainettuja kovasti odottamiani, sitä varten että vain säilyttäisin niitä, ja vieläpä "käytännöllisesti."

Aale Tynni: Lehtimaja, ilm. v.1946.

Hieman ennen vanhan kirjahyllyn purkamista asunnosta oli muuttanut ulos suorakaiteen muotoinen esine nimeltä televisio. En ole kaivannut. Sitävastoin olen onnitellut itseäni joka ilta erinomaisesta päätöksestäni.. Ja hämmästyksekseni huomannut ihmetteleväni miksen ollut tehnyt sitä aiemmin...




Aale Tynni kirjoittaa Lehtimajan nimikkorunossa siitä, kuinka kesällä rakennetaan lehtimaja, kuinka hennot versot kurottavat kohti taivasta, lehdet kasvavat, suhisevat ja laulavat tuulessa. Ja siitä kuinka syksyn tullen lehtimaja ei enää suojaakaan, lämmitäkään, ja kuinka kaipaamme hirsieinien ympäröimiksi, takkatuulen äärelle.


Ja kuitenkin se mistä sitten takkatulen ääressä silmät kiinni uneksimme, onkin juuri se lehtimaja. Hauraudesta voimansa saava, kasvusta kukoistava, ilmaa ja tuulta hengittävä.



(Tiedän että runossa puhutaan nuoruudesta, ja vanhenemisesta).

Haluan tulkita runon täysin omavaltaisesti:
Haluan asua lehtimajassa. En halua unohtaa sitä tunnetta. Enkä halua unohtaa kirjojani eteisen syvennykseen. Aion myös ostaa ja  adoptoida uusia.

Tove Jansson, Kuvanveistäjän tytär

Ennen minulla oli muitakin sääntöjä. Kirjoitin jokaisen hankkimani kirjan sisälehdelle etunimeni, sekä kuukauden ja vuoden jolloin kirja oli hankittu.


"Maria, toukokuussa 2014."


Kirjoitin myös vihkoon mitä kirjoja olin lukenut.

Ikinä ei kai ole liian myöhäistä palata omiin sääntöihinsä?




Toukokuu 2014:

Aale Tynni: Lehtimaja
Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär
Agneta Rahikainen: Edith, runoilijan elämä ja myytti (kesken)




Aale rakensi lehtimajan, Tove kiipesi puuhun ja Edith piti katoilla istuskelemisesta.




Kietaisen vyötäisilleni lattialle ulottuvan hameen; sen jossa eri vihreän sävyiset lehdet kiipeilevät kilpaa valtavien sinisten kukkien lomitse. Olen valmis rakentamaan lehtimajoja.

Ja kiipeämään oikein korkealle.

29. toukokuuta 2014

Uni 1.


Näin unta: Kellohelmainen hame sotkeutuu jalkoihin, hulmuaa tuulessa, kun juoksen alas kapeaa katua. Minulla on unessa jonkinlainen kiire, ei kuitenkaan sellainen jossa olisin myöhässä, jossa joku odottaisi kadunkulmassa, ei sellainen jossa ovi olisi lukossa, kun hengästyneenä viimein saapuisin paikalle.

Kellohame tai - helma. Puolikello. Kelloksi leikattu hame.

Kiire on toisenlainen. Sellainen kuin jos ajatus on karannut omille teilleen. Oikea sana on melkein jo tullut, suu aivan kohta muodostanut äänteen, kirjaimia, tavuja perätysten. Viime hetkellä sen nielaisee jonnekin tavoittamattomiin. Keho ja ajatus ovat eri paria, kadottaneet toisensa.


Kello. Katsoa kelloa. Torstaina kello kaksi. Kello käy kolmea.
 Paljonko kello on?

"Kello"

Joku sanoo unessa. Katson alas, hameenhelmaan, jonka kangas on kuin keveä valtava tuulen pullistama purje. Hameen kankaassa pyöreitä, soikeita kellotauluja. Kellotauluissa liikkuvia viisareita. Painokuvioidut kellot liikkuvat kankaassa, vaihtavat paikkaa, viisareista kuuluu hiljainen tik tak tik tak...


Kello. Ajanmittauslaite jossa on tavallisesti osoitin- tai numeronäyttö. Ranne-, seinä-, kaappikello.Sähkö-, herätys-, sekuntikello. Digitaalikello. Kvartsikello. Tarkkuuskello eli kronometri. Kello läy, tikittää, seisoo. Nukkua kellon ympäri.
                 
  
Kello. Kupumainen esine tms.

Kellomainen tai maljamainen kukka.
Kielon, liljojen kellot.
Sinikello.
Kissan-
Harakan-
Kurjenkello.
Kupumainen suojus.
Sukelluskello.



                                                  Kelloviidakko


                                                  Astuin
                                                  kellojen viitaan.

                                                  Lehviä, tik tak,
                                                  kirkonkelloterttuja,
                                                  ja moninkertaisen hetken alla
                                                  heilureiden tähtikuvioita.

                                                  Kuolleiden tuntien
                                                  mustat liljat,
                                                  pikkutuntien
                                                  mustat liljat.
                                                  Yhtä kaikki!
                                                  Entä rakkauden kulta?

                                                  On muuan yksinäinen hetki.
                                                  Niin kylmä
                                                  ja yksinäinen hetki!

                                                  Aika
                                                  on musta kuin yö.
                                                  Se on vaiti kuin yö.

                                                   Jättiläiskuiden yllä iäisyys
                                                   on lyömälleen kahdeltatoista.
                                                   Ja tornissaan Aika
                                                   vain nukkuu ja nukkuu ja nukkuu.
                                                   Kaikki kellot
                                                   pettävät meitä.

                                                   Ajalla
                                                   on jo alku ja loppu.



                                                  (Federico Garcia Lorca /
                                                   Kokoelmien ulkopuolelta,
                                                   sarjasta Kelloviidakko)




(Saksan Mainflingenistä lähetetään DCF77 -signaalia. Asema aloitti ajan lähetyksen vuonna 1973. Synnyin vuonna 1974, siis yhden vuoden myöhemmin kuin Euroopan Aika.)