[undine: the elemental being of water]

3. maaliskuuta 2015

“Love is not consolation. It is light.”


Otsikko on laina Simone Weil:ltä (1909-1943). 

                                     

Jostain syystä tämä nainen - 34 vuotiaana kuollut ranskalainen filosofi - aina välillä kutsuu minua sanojensa ja ajatustensa lomaan, riviensä väleihin. 

Weilistä oltiin/ollaan montaa mieltä. Moni oli julistamassa pyhimykseksi, moni sanoi että hän oli "vaikea nainen", älykäs mutta viileä, ei-viehättävä. Outo sekä ärsyttävä. 

Olen miettinyt häntä lukiessani paljon sitä, kuinka suuri kaipuu meillä ihmisillä onkaan tulla nähdyksi oikein. Oma subjektiivinen, juuri mihinkään perustumaton mielipiteeni on, että Weil, kuten niin moni muukaan, ei tainnut tulla nähdyksi oikein.

Weil opiskeli 12-vuotiaana mm. muinaiskreikkaa, myöhemmin sanskriittia, sai filosofian opintonsa valmiiksi ensimmäisenä, Simone Beauvoirin ollessa se toinen. Simonen veli Andre Weil, oli maailman kuuluisimpia matemaatikkoja, Bourbaki-ryhmän johtohahmoja (ryhmä johon sisarensakin ainoana naisena hyväksyttiin). On sanomattakin selvää, että Simone Weil oli älykäs, akateemisesti älykäs, teoreetikko, tiedenainen, poliittisesti aktiivinen. Lisätään tähän yhtälöön fakta, että Weil viihtyi enimmäkseen miesten vaatteissa, tukka sekaisin, oli puheissaan suora, huumorintajuton, ei meikannut.... ja oli "outo." 

                              

Feministi minussa huokaisee. Ja sinne sujahti; jälleen kerran, yksi nainen "friikkien" - epänaisten, liian maskuliinisten lokeroon. 


Ja sitten toisaalta. Weilin kerrotaan kuusivuotiaana kieltäytyneen sokerista, sillä hän oli kuullut että
ensimmäisen maailmansodan sotilaatkin joutuivat pärjäämään ilman. Opiskeluaikoina kannanotoissaan kiihkeä Weil sai liikanimen "punainen neitsyt."

Koko Weilin elämää ja kirjoituksia leimaa voimakkaasti toisten kärsimysten peilaaminen, inhimillisen myötätunnon pohdinta. Jotkut lähteet väittävät hänen kuolleen todellisuudessa aliravitsemukseen (tuberkuloosin sijaan), kieltäydyttyään syömästä enempää kuin toisen maailmansodan sotilaiden päivittäinen minimiruoka-annos oli.

Filosofien lokeroinnissa Weil niputetaan sarjaan "uskonnollis-mystikot."

Myötätuntoinen. Kärsimysleima. Emotionaalinen. Uskonnoista kiinnostunut. Mystikko.

Siispä selvää pässinlihaa. Feministi minussa huokaisee jälleen. Laitetaanpas sitten siihen toiseen lokeroon joka naisajattelijoille sopii; hermoheikot, tunteelliset, luulosairaat, itsensä näännyttäjät, liian "naiselliset", emansipoituneet.


Eglantilainen elämäkerturi Richard Rees, totesi että on aivan sama minkä selityksen haemme lopulta Weilin kuolemalle, kaikki kiertyy lopulta kuitenkin lauseeseen "hän kuoli rakkauden vuoksi."


Kuten me kaikki eikö, jollain tapaa?



                           



Olen lukenut myös lisää W.G.Sebaldia. Tällä kertaa Austerlitzia, joka on vielä parempi kuin Saturnuksen renkaat oli. Suosittelen lämpimästi; kun pääsee yli täydellisestä kappalejaottomuudesta, lukujen puuttumisesta, rivikaupalla jatkuvista lauseista... voi vain nauttia, lasketella menemään sanojen ja ajatusten liukumäkeä. 

(Ja toki kun on kajonnut Weiliin, on pitänyt muistella hieman Kierkegaardiakin. Ei uskonnollis-mystikko-filosofia ilman toista..?). Sebaldin kohdalla Kierkegaardin ehkä hieman nenäkäs lausahdus kirjoittamisesta ei päde. Joskus voi myös kirjoittaa kaiken mikä on jo kirjoitettu tuhat kertaa, ja silti päätyä tuottamaan jotain jota lukija ei koskaan aiemmin ole lukenut.





“Art is the symbol of the two noblest human efforts: to construct and to refrain from destruction.” 

Tuokin on laina Weililtä. En voisi olla enempää samaa mieltä.

                       
              



 





Jos en ole nököttänyt kotona nenä kiinni kirjassa, olen viimeaikoina tehnyt töitä pukeutuneena merimiespaitoihin. 

Liekö kevät tulossa, tai sitten vain haluan tulla nähdyksi oikein. 


Missä laivani viipyy?




4 kommenttia:

  1. Yhä telakalla? Ehkä ei vielä valmis valtamerelle?



    VastaaPoista
  2. Ja hassua: kun nopeesti vilkasin tota asukuvaa, niin näin eka itteni. Ilme on ihan samanlainen kun tiedän että mulla on joskus. :)

    VastaaPoista