[undine: the elemental being of water]

30. maaliskuuta 2015

Oriental

Räntää satoi koko päivän, suuria perhosia repaleisin siivin. Vesi tulvi viemäreistä, saappaiden saumoista - sateenvarjo käänteli itseään ympäri silkkaa turhautuneisuuttaan.


Divarissa tuoksui kostea kirjapöly, sellainen johon muuttaisin asumaan. Märkä paperi, suttuinen painomuste, toisiinsa takertuneet lehdet.

Ostin kaksi vanhaa kulhoa, koska niiden lasikuvion symmetria muistutti etäisesti jostain mitä en enää aivan muista.


Lounastin puheliaan olennon kanssa, jonka seurassa minustakin tuli puhelias. Märät narskuvat askelet, salaattiin oliiviöljyä ja balsamicoa; onpas tässä ravintolassa hyvä palvelu - vaaleansininen villahuivi tiputtaa vettä kaikuvalle lattialle, vihreässä pussiteessä on orientaalit mausteet.



Pidän siitä että kasvojani ei tunneta 
  ihmisjoukossa,
että kun kuljen yksin,
kuljen kuin vieraassa kaupungissa
ihminen kuka hyvänsä
vailla taustaa ja ympäristöä,

että sääksmäkiselle Iitalle olen
tyttö heinäpellolta
kesältä neljäkymmentäyksi,
että vanha mies bussipysäkillä sanoo:
- Arvaatsie rouva miten vanha mie oon?
Mie oon seihtemänkymmenenyhen ja meen
yövahiks satamaan,
mie hain justa vahtikellon tuolt insinööri
Nuurperilt. 




(Helena Anhava)

1 kommentti:

  1. Puhelias olento lounasseurana... mmm... kun sanoja pyörittelee ahkeraan suussaan, mupelletut mausteet voimistuu ja posket punastuu... siis sitä vain että syömäseura ON tärkeä. Kun pöhkö sellainen on joskus pilannut parhaimmankin padan maun...

    Hyvää pääsiäistä kaupunkiin! Siskon seurassa kaikki maistuu mansikalta :)

    VastaaPoista